sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Pohdintaa eläkeläisistä ja eläkkeistä

Vanhusneuvostokurssilla  Raisiosta Mauri Salmela, Kalevi Piironen,
 Markku Toivola ja Helinä Aaltonen
Eläkeliitto on myös edunvalvontajärjestö. Tämä näkökulma on monessa yhdistyksessä jäänyt taka-alalle ja oikeastaan liitossakin. Viime aikoina, kun eläkeläisten etuja on systemaattisesti kavennettu, on asia alkanut kiinnostaa. Eläkeliitolla on tänä vuonna eläkeläisten etujärjestön Eetun puheenjohtajuus ja sen myötä on alkanut tapahtua.  Eetu on tarttunut ponnekkaasti kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten aseman parantamiseen. Vanhusneuvostojen roolia on selvitetty ja korostettu jäsenistölle. Ellei olisi Vanhusneuvostoja, ei olisi mitään virallista elintä, joka toisi esille ikä-ihmisten näkökulman. Hyvin toimiva, aktiivinen Vanhusneuvosto               
on paikkakunnalle suuri etuus.                    
                                                                                    
Vuonna 2016 Eetun tekemän kyselytutkimuksen mukaan eläkeläiset olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin väestö keskimäärin. Varsinkin vanhimmat eläkeläiset ovat nähneet ja kokeneet niin rankkaa ja puutteellista elämää, etteivät he valita, vaan osaavat tyytyä vähään. Suurimmaksi ongelmaksi samassa kyselyssä tuli kuitenkin eläkkeiden pienuus, toiseksi nousi yksinäisyys ja kolmanneksi sos.- ja terv. palveluiden heikko saavutettavuus. Kysyttäessä suhtautumisesta eläkeläisjärjestöihin tuli esille , että eläkeläisjärjestöt ovat tarpeellisia tulevaisuudessakin, mutta saisivat olla nykyistä aktiivisempia ja ovat nyt etäisiä ja tuntemattomia. Nämä vastaukset tulisi huomioida ei vain liiton ja piirin toiminnassa, vaan myös yhdistyksissä. Tutkimus on tehty kolmen vuoden välein, joten ehkä ensi vuonna saamme uudet tutkimustulokset.

Turun Sanomat julkaisi mielenkiintoista tietoa eläkkeistä. Miettimään pisti alle 1100€ eläkkeen varassa elävien eläkeläisten määrä. Raisiossa esimerkiksi 23,5% raisiolaisista eläkkeen saajista saa alle 1100€/kk eläkettä. Evankelisluterilaisen kirkon organisoiman Yhteisvastuukeräyksen kohteena on tänä vuonna nälkä ja köyhyys. Kirkko on tässä yhteydessä nostanut ansiokkaasti esille suomalaista köyhyyttä. Uskon, että moni yllättyi, kun kirkko nosti esille 470 000 suomalaista köyhää. Suuri ryhmä näissä köyhissä on eläkeläiset. Suurimman köyhien eläkeläisten ryhmän muodostavat 75 vuotta täyttäneet yksin asuvat naiset. Ns. taitetun indeksin ansiosta eläkkeet jäävät vuosi vuodelta jälkeen palkoista, joten eläkeläisen tulotaso vääjäämättä kutistuu yhä pienemmäksi iän karttuessa.

Eläkkeiden erot paikkakunnittain ovat myös hämmästyttävän suuret. Kauniaisissa eläkeläiset saavat keskimäärin 3014€/kk ja Oripäässä keskimääräinen eläke on 1334€, Raisiossa 1643€/kk. Mikä tämän asian selittää? Siihen on varmaankin monta selitystä. Joka tapauksessa tämä tuo merkittäviä haasteita nyt meneillään oleville maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksille.

Yksin eläke ei ratkaise eläkeläisten elämisen laatua. Vaikkakin terveydenhuollon järjestelyt siirtyvät maakuntatasolle jää paikkakunnalle paljon ikäihmisten elämiseen vaikuttavia asioita - palvelut,  kulttuuri,koulutus, harrastukset, esteettömyys, asuminen jne. Oman paikkakunnan Vanhusneuvosto on paras mahdollinen asiantuntija näissä asioissa. Juuri nyt, kun valmistellaan suuria muutoksia, on Vanhusneuvoston rooli erittäin tärkeä. Vanhusneuvosto on ainoa virallinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan ikä-ihmisten elämän laatuun. Vanhusneuvostossa on suurin paikallinen asiantuntemus, joten se hoitaa paikallista edunvalvontaa ja Eetu hoitelee valtakunnan tason asioita.Tehdään rakentavaa yhteistyötä Vanhusneuvoston kanssa ja ollaan mukana päätettäessä ikä-ihmisiä koskevista asioista.


Helinä

maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulurauhaa ja hyvää Uutta Vuotta

Vuosi on taas päättymässä. Tämän vuoden viimeinen yhteinen tapahtumamme, joulujuhla on muistojen joukossa. Juhlasta jäi hyvät tunnelmat. Mukana oli 91 yhdistyksemme jäsentä. Palaute on ollut positiivista ja palautetta on myös tullut. Olin joulujuhlaa seuraavana päivänä Vanhusneuvoston joulunvietossa ja tapasin siellä useita meidän juhlassamme mukana olleita. Palautetta tuli paljon, kun samat ihmiset heti seuraavana päivänä olivat taas koolla. Palaute oli niin positiivista, että suomalaisella luonteella ja saamaani kotikasvatukseen vedoten en sitä sellaisenaan julkista. Mainitsen vain, että kaikki ohjelmanumerot saivat kiitosta. Tosin on todettava, että kaikki palautteen antajat mainitsivat äijäpiirin tonttuleikit hauskimmiksi. Kuvassa äijäpiirin tontut. Suuren kiitoksen saivat myös lapsien laulut ja kulttuuri-ihmiset arvostivat paljon sitä, että Suomi-100 teema jatkui. Sekin  oli huomattu, että kokoontumistilamme oli erityisen kaunis. Keittiö sai kiitokset. En halua myöskään salata sitä, että yksi huomautuskin tuli, joka oli asiallinen. Muillekin ohjeeksi - jos laitat pöydän ns. arvovieraille, niin mieti tosi tarkkaan ketä siihen pöytään laitat ja pidä huoli, ettei siihen mene ketään  muita. Kehuista saa energiaa ja intoa, mutta asiallinen kritiikki tuo kehitystä.

Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. Tämä Suomi-100 oli todella mahtava vuosi. Osallistuimme monella tavalla tähän teemaan yhdessä. Olemme saaneet paljon uusia jäseniä yhdistykseen ja toimintasuunnitelma on pääosiltaan toteutunut. Suurin kiitollisuuden aihe kuitenkin on se, että viemme yhdistystämme eteenpäin hyvässä yhteishengessä ja yhdessä. Saimme hallitukseen kaksi uutta jäsentä. Tasa-arvoakin vietiin eteenpäin, koska toinen uusista hallituksen jäsenistä on mies. Voimasuhteet hallituksessa ovat nyt  - viisi naista puheenjohtajan lisäksi  ja kolme miestä. Uudet jäsenet tuovat aina mukanaan jotakin uutta. Yhdistyksen pitää uudistua ja elää ajassa, paikalleen ei saa jäädä. Luottavaisin mielin siis vuoteen 2018.

Kiitän kaikkia toiminnassa mukana olevia. Olette ahkeria ja ihmisinä ihania. Kiitän myös kaikkia jäseniämme mukana olosta. Mitä järkeä olisi järjestää mitään, ellei jäsenistöä kiinnostaisi. Joka kerta ennen tilaisuutta jännittää, että tuleekohan väkeä. Jännitystä seuraa ilo, kun huomaa, että jäseniä porhaltaa paikalle. Joka kerran jännittää, kun ollaan lähdössä matkalle - saammeko autoon tarpeeksi väkeä. Yhtään matkaa en ole kylläkään vielä joutunut perumaan. Nyt jo jännittää, miten käy tammikuisen sokkomatkan. Sokkomatka tarkoittaa siis sitä, että lähdet seikkailumielellä matkaan. Sinä et tiedä, minne menemme, missä paikoissa käymme, kuka meitä opastaa. Kehotan ottamaan riskin ja lähtemään mukaan. Riskin otan minäkin, koska kukaan muu yhdistyksessämme ei tiedä edes suuntaa, johon Keon pysäkiltä lähdemme.

Nyt vietämme kaikki lomaa ja palaamme heti tammikuun alussa toimintaan. Tulossa on entisen kaltaista toimintaa, mutta myös ihan uudenlaista. Ensi vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen - niin paljon on uutta suunnitelmissa. Kohokohdaksi tulee varmaankin yhdistyksemme 30-vuotisjuhla, jota vietämme sunnuntaina 28.10. Juhlaan palataan monet kerrat vuoden kuluessa.

Toivotan teille kaikille rauhallista joulua ja mitä parhainta vuotta 2018!

Helinä Maria

sunnuntai 19. marraskuuta 2017


Yhdistyksellämme on syvälle ulottuvat juuret ja kohti uutta lentävät siivet

Mirjam Karila toimi kokouksen puheenjohtajana
Yhdistyksemme syyskokous pidettiin torstaina 16.11. Tornilassa. Kiitettävästi saimme jäseniä paikalle päättämään yhteisistä asioistamme. Syyskokous suuntaa tulevaan. Hyväksyttiin ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ensi vuoden toiminnassa on mukana vanhaa, tuttua ja turvallista. Kunnioitetaan perinteitä. On myös uutta. Aika muuttuu ja tuo tullessaan uusia tuulia. Haluamme pysyä kiinni ajassa ja kehittää toimintaamme. ”Yhdistyksellämme on syvälle ulottuvat juuret ja kohti uutta lentävät siivet”  on ensi vuoden slouganini yhdistystoiminnassa. Innolla sitten taas vuoteen 2018.
 Olen iloinen, että tämän vuoden hallituksen jäsenistä vain yksi jäi pois hallituksesta. Siis muilta osin vanha hallitus jatkaa – Olavi Hakala, Ann-Mari Laine, Arja Lavila, Aila Lehto, Eero Pekonen ja Aila Suotonen. Edelleen itse jatkan puheenjohtajana. Kilpailua tehtävään ei ollut, joten ei tässä röyhistellä kannata. Siitä olen erittäin iloinen, että saimme kaksi uutta jäsentä hallitukseen – Marja Rannikon ja Markku Toivolan. Markku on tullut jo tutuksi ATK - opastajanamme. Marja on ihan uusi jäsenemme. Hän on aikaisemmin kuulunut Rymättylän yhdistykseen. Uudet jäsenet tuovat jo pelkällä mukana olollaan piristystä hallitukseen.

Vasemmalla piirin edunvalvontavastaava Anna-Liisa Nuutila,
oikealla Raision Vanhusneuvoston puheenjohtaja Auli Raunio
Ensi vuoden toimintasuunnitelmasta nostaisin esille joitakin asioita. Eläkeliitto on myös edunvalvontajärjestö. Paikallisella tasolla edunvalvontaan liittyen Vanhusneuvoston rooli on hyvin tärkeä. Juuri nyt eletään muutosten aikaa Soten ja maakuntauudistuksen myötä. Vanhusneuvosto tuo uudistuksiin ikä-ihmisten näkökulman. Järjestämme ensi vuonna tilaisuuden, jossa selvitetään Vanhusneuvoston roolia muuttuvassa kuntakentässämme. 
 Vuoden alusta alkaa uutena tanssiryhmä. Arja Nikkola on lupautunut ryhmän ohjaajaksi. Kirjallisuus-/kulttuuripiirille toivotaan kovasti koollekutsujaa. Piiriä on niin moni toivonut. Piiri varmaan pyörisi yhteisvoimin, mutta joku tarvitaan, joka ottaisi jonkinlaisen organisoinnin vastuulleen. Koollekutsuja voi päättää, minkä tyyppistä piiriä lähtee viemään. Yksi mahdollisuus on, että yhdessä osallistujien kesken päätetään piirin sisällöstä. Otathan yhteyttä, jos asia kiinnostaa sinua. Äijäpiiri on lähtenyt hienosti alkuun. Sille toiminnalle veikkaan menestystä.

Jäsenille, jotka eivät enää pääse osallistumaan yhdistyksen tilaisuuksiin, järjestetään kutsutilaisuus. Keskustellaan kahvikupin äärellä heidän kuulumisistaan. Muodostetaan vapaaehtoistyön ryhmä. Ryhmän jäsenet käyvät vuorollaan vanhuksen toiveiden mukaisesti katsomassa häntä ja aletaan pitämään heihin yhteyttä. Minut pysähdytti se, kun kävin katsomassa yhdistyksen pitkäaikaista, entistä sihteeriämme Rauha Ihalaista. En ole nähnyt häntä aikoihin. Rauha ilostui vierailustani. Jalat hänellä ovat niin huonot, ettei enää pääse kerhoomme. Ei ole missään suhteessa oikeudenmukaista, että ihminen tekee vuosia töitä yhdistyksen hyväksi ja sitten unohdetaan. Tähän asiaan tartutaan ensi vuonna.
Retkiä ja matkoja tehdään monenlaisia – teatteria, konserttia, Lehmirannassa käydään, puutarhamatka, saaristomatka yms. Tiistaina 30.1. on sokkomatka. Sokkomatkan tekee mielenkiintoiseksi se, ettet tiedä etukäteen minne menet ja mitä tapahtuu. Tästä sokkomatkasta saat tietää etukäteen sen, että reissu maksaa 50€. Hintaan sisältyy, ruokailu, sisäänpääsymaksut ja kohdeopastukset sekä matkanjohtajan palvelut. Matkalla ei kävellä paljoa. Jossakin paikassa on rappuset, joten pyörätuolissa oleva ei pääse joka paikkaan.
Yhdistyksen 30-vuotisjuhlan päivämäärän 28.10. voit laittaa jo nyt kalenteriisi.

Vanhoja perinteitä noudattaen pidämme kuukausitapaamisissamme arpajaisia. Arpajaiset ovat meille suuri tulon lähde. Meidän varamme tulevat hyvin pienistä puroista. Kiitämme kaikkia arpajaisvoittoja tuoneita. Toivomme, että edelleen tuotte jotakin voitoksi sopivaa. Ensi vuosi on talouden suhteen haasteellinen, koska meillä on liittokokousvuosi ja 30-vuotisjuhla. 
Toimintasuunnitelma kokonaisuudessaan kotisivuillamme.

Mukavaa marraskuuta ja joulun odotusta kaikille!

 

Helinä

maanantai 6. marraskuuta 2017

Iloa ja eloa - ikäihmisten hyvinvointiseminaari


 

ILOA JA ELOA – IKÄIHMISTEN HYVINVOINTISEMINAARI 06.11.2017

Terveiset Lehmirannasta ikäihmisten hyvinvointiseminaarista. Tilaisuus antoi paljon ajankohtaista asiaa pohdittavaksi ja sulateltavaksi. Huippuluennoitsijat  käsittelivät esityksissään ikäihmisiä  monesta eri perspektiivistä. Seminaari antoi lisäksi kulttuuria ja se sai osallistujat myös nauramaan. Kuten otsikko lupasikin, antoi se  iloa ja eloa. Tämän seminaarin annilla jaksaa taas komiasti ensi viikon.
Ensimmäinen puhuja oli perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko. Annika aloitti motolla, jota itsekin usein käytän – emme voi valita musiikkia, jonka elämä meille soittaa, mutta voimme valita kuinka sen tahdissa tanssimme. Sitten seurasi tietenkin SOTE. Kuntien rooli muuttuu suuresti . Kunnille jää kuitenkin lakisääteinen vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Kunnille jää oikeastaan kaikki muu paitsi SOTE. Kunnille jää esimerkiksi kaikki ennalta ehkäisevä toiminta, huolehtiminen yksinäisistä, asukkaiden turvallisuus, kulttuuri ja sivistys. Nuorten syrjäytyminen on valtavan suuri ongelma. Paneudutaanko nuorten ongelmiin aidosti? Miten usein saatetaan tarjota nuorille esimerkiksi psykiatrisia palveluita vaikka kohdallaan olisi ollut tarjota siivousapua tms.
Kuntaan jää suuri määrä tärkeitä tehtäviä ja tässä vanhusneuvoston rooli korostuu. Kunnan on otettava tosissaan asukkaistaan huolehtiminen.
 
Toinen Saarikon käsittelemä asia oli valinnanvapaus. Hallituksen esitys on nyt lausuntokierroksella. Esityksen mukaan vuonna 2021 jokainen saa valita sosiaalikeskuksensa. Se voi olla yksityinen tai julkinen. Nykyisin julkiselle puolelle on pitkät jonot ja on pompottelua paikasta toiseen. Tietojärjestelmät eivät nykyisin keskustele keskenään. Ne uusitaan ja järjestelmät tulevat hallitusti voimaan. Käyttöön tulee asiakas-seteli, joka tietyissä tapauksissa käy myös erikois-sairaanhoidossa. Laadulle pannaan painoarvoa. Julkisen sektorin on oltava yhtä laadukas kuin yksityisen. Kotihoitoa ja omaishoitoa kehitetään.

Ministeri oli sen verran kiireinen, että vain yksi puheenvuoro annettiin yleisölle. Puheenvuoron käyttäjä totesi, että tuloraja, josta ei veroteta on kovasti alhainen. Hän esitti  sitä nostettavaksi 1000 euroon. Kysyjä kantoi huolta leskeksi jääneen korkeasta kiinteistöverosta. Tähän Saarikko lämpenikin kovasti ja lisäksi piti kohtuuttomana erityisesti lääkkeiden hinnan nousua kaikkein pienituloisimpien kohdalla. Suunkautta otettavista diabeteslääkkeistähän meni erityiskorvaus pois. Annika lupasi viedä terveiset hallitukselle.

Juhani Tynjälä ojensi Annikalle ruusun ja Mirja Rouhiainen ilmoitti, että Annikalle on yllätys. Annika sanoi: ”Tiedän jo, näin mummon tuolla takapenkillä ja siksi tässä olen jännittänytkin. Kuulen sitten taas mummolta, miten pärjäsin." Päätteeksi Eläkeliiton ensimmäisen karaokekilpailun voittanut maskulainen Mikko Litmanen lauloi Annikalle ”Kun päivänsäteen näin kerran tiellä…”
 
Saija Karinkanta UKK-instituutista kertoi terveysliikunnasta hyvinvoinnin edistäjänä Karinkanta on väitellyt aiheenaan ikäihmisten toimintakyky. Terveysliikunta on aivan eri asia kuin urheilu. Terveysliikunnasta on mahdollisimman paljon hyötyä, urheilusta myös haittoja. Sanonta kuuluukin – urheilija ei tervettä päivää näe. Suosituimmat liikunnan lajit ovat – kävely, pyöräily, voimistelu, hiihto.  Viikossa pitäisi harrastaa liikuntaa 2,5 tuntia  ja nostaa lihaskuntoa kaksi kertaa viikossa. 

Dosentti Ilka Haarni Ikäinstituutista kertoi tutkineensa ikäihmisiä yli 20 vuotta. Ikäinstituutti tekee työtä hyvän vanhenemisen puolesta. Haarni käsitteli hyvin mielenkiintoisella tavalla ikäihmisiin vaikuttavia asioita. Esimerkiksi sillä, että julkisuudessa puhutaan ja kirjoitetaan ikäihmisistä rasitteena yhteiskunnalle, on valtava negatiivinen vaikutus ikäihmisille ja tätä kautta negatiivinen vaikutus koko yhteiskunnalle. Päättäjillä ei ole ymmärrystä tämän kaltaisista vaikutuksista. Esko Valtaoja muistuttaa silloin tällöin siitä, mikä kaikki on hyvin. Esko Valtaoja vaikuttaa näin ihmisten mielialaan positiivisesti. Tutkija näkisikin välttämättömänä kaiken myönteisen esiin nostamisen.

Ikäihmiset ovat hitaita kuluttajia. He miettivät ostoksensa. He ovat vaativampia kuin nuoret, joiden pitää saada heti. Näin ikäihmiset vaatimuksillaan kehittävät tuotteita. Markkinat eivät ole ymmärtäneet ikäihmisiä – apuvälineet ovat tylsän näköisiä, vain osa asunnoista esteettömiä yms. Huomio pitäisikin kiinnittää siihen, mikä saa ikäihmiset voimaan hyvin. Luennossa tuli esille paljon erilaisia mielenkiintoisia näkökohtia.  Haarni korosti vaihtelun merkitystä. "Tehkää välillä ihan toisella tavalla. Pankaa vaikka vaihteeksi vaatteet väärin päin." 

Dosentti Merja Suominen antoi täydellisen selvityksen ikäihmisten ravinnosta. Esitys oli hyvä, mutta blogista tulee liian pitkä, joten menköön maininnalla. 

Mentalisti Pete Poskiparta toi päivään huumoria ja naurua riitti. Oli hämmästyttävä tapaus koko mies sinänsä. Mentalisti ei ole taikuri. Mentalistin näppäryys on korvien välissä ja taikurilla käsissä. Ihmettelyä siinä riitti. Vaikka vaan yhden esimerkin mainitsen – istuin salissa vartin verran Auli Raunion Satasen päällä. Miten se satanen alleni joutui ja miten se sieltä tuli pois on jo pitkä juttu. 

Idea tähän päivään oli tullut Anna-Liisa Nuutilalta ja hän oli suurimman urakan tehnytkin.  Päivä oli huolella ja taidolla suunniteltu. Väkeä oli paljon, koska myös vanhusneuvostot oli kutsuttu. Maskun yhdistyksestä oli koko bussillinen jäseniä. Kalannin yhdistys oli pikkubussilla. Kaikki sujui kuitenkin jouheasti ruokailuja myöten. Lämpimät kiitokset antoisasta päivästä Anna-Liisalle ja muille järjestelyihin osallistuneille.

 
Helinä
 

Yläkuvassa vasemmella Anna-Liisa Nuutila
oikealla Raision Vanhusneuvoston puheenjohtaja
Auli Raunia

Alakuvassa Raision yhdistyksen Mirjam Karila
 

 

 

 Pete Poskiparta esiintyy

tiistai 5. syyskuuta 2017

Eteenpäin...



Kesä meni. Vielä voi toivoa kaunista syksyä. Lapsena kesät olivat pitkiä ja kuumia. Nyt ovat kesät
 lyhyitä ja hellepäivät vähissä. Niin se vaan menee elämä. Aika rientää nopeammin, kun ikää karttuu.

Monenlaista tapahtumaa yhdistyksessämme oli kesälläkin - puutarhamatka, kävelyreissuja, kesäteatteria, Isonkarin matka ja Mäntän matka. Yhdistyksemme ei päässyt unohtumaan. Toimintamme aloimme virallisesti jo elokuussa kutsuen koolle kaikki miehet tarkoituksena perustaa äijäpiiri ja uudet jäsenet esittämään toiveitaan toimintamme suhteen.

 Yhdistyksemme kesään kuuluva päätapahtuma oli "Tunnissa maapallon ympäri" kävely, joka onnistui erinomaisesti. Valtakunnan parhaan tuloksen nappaaminen ei sinänsä ole tapahtuman suurin saavutus. Suurin saavutus on se, että saimme raisiolaiset eläkeläiset yhteen. Ei siinä tapahtumassa kukaan kysellyt mihin yhdistykseen kuulut vai kuulutko mihinkään yhdistykseen. Siellä kaikki olivat yhdessä liikkumassa iloisella mielellä. Olimme rajanneet osallistujat eläkeläisiin. Teimme tapahtumasta eläkeläisten tapahtuman. Halusimme koota yhteen ne ihmiset, joita itsekin edustamme. En tarkoita, että pitäisin vähempiarvoisena eri sukupolvien välisen yhteistyön korostamista.
Tapahtuma toi meille paljon julkisuutta. Molemmat paikallislehdet osallistuivat kiitettävästi tapahtumaan. Kävelyn ansiosta olemme saaneet useita uusia jäseniä yhdistykseemme.

"Tunnissa maapallon ympäri" kävelyn tyyppiset kaikille tarkoitetut tapahtumat ovat loistavia eläkeläisiä yhdistäviä ja uusia jäseniä tuovia tapahtumia. Kävely oli helppo järjestää, koska kaikki ohjeistus tuli valmiina Eläkeliitosta. Selvien sääntöjen mukaan oli helppo toimia. Tämän tapaista toimintaa toivoisin liitolta ja piiriltä jatkossakin. Valtakunnalliseen tapahtumaan on helppo saada paikallinen lehdistökin mukaan. Raision yhdistykselle tapahtuma sopi oikein hyvin.

Syksyn ohjelmat ovat jo alkaneet. Yhdistyksemme hallitus on kokoontunut  ja kohta aletaan rakentaa ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. On tulossa mielenkiintoinen vuosi - yhdistyksemme täyttää 30 vuotta ja on liittokokousvuosi. Liitossa suunnitellaan verkkosivujen uusimista. Pääsimme mukaan jo suunnitteluvaiheessa, koska nettiopastajaamme pyydettiin suunnitteluporukkaan mukaan. Olemme siinä suhteessa etuoikeutetussa asemassa.
Kutsun jäseniämme innolla mukaan yhdistyksen tapahtumiin ja ideoimaan uutta. Kaikki palaute jäseniltä on tervetullutta.
"Onko sulle tuttu ilo toveruuden,
jota vaikeudet yhä voimistaa?
Ootko yhteistyöstä saanut innon uuden,
joka sateessakin laulamaan sun saa."

Helinä

 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Puoliväliriihi


 
Yhdistyksen kevätkausi lähestyy loppua. Puhtaasta mielenkiinnosta vilkaisen vähän taaksepäin. On syytä kaivaa esille toimintasuunnitelma vuodelle 2017 ja peilata toimintaa siihen.
Yhdistyksen perustoiminnot ovat sujuneet mallikkaasti. Kaikki vastuuhenkilöt ovat hoitaneet tehtävänsä kiitettävästi.  Hallitus on vastuuntuntoinen ja kaikki jäsenet osallistuvat toimintaan. Eläkeliiton kursseilla olen oppinut, että hyvä puheenjohtaja osaa delegoida työt niin, ettei itselle jää oikeastaan mitään. Meillä on olemassa liike siihen suuntaan.  Mauno Koivisto sanoi, ettei päämäärä ole niin tärkeä vaan liike on tärkeä. Olen ihmetellyt, voiko liike olla oikean suuntainen, ellei päämäärä ole selvillä.
 
Jäsenhankinta voidaan myös lukea plussan puolelle yhdistyksen   
toiminnassa – 42 uutta jäsentä tänä vuonna on hyvä tulos.
Opinto- ja pienryhmätoiminta on sujunut hyvin. Sekä liiton- että piirin  koulutuksissa on käyty  tyydyttävästi. Yhdistyksen taloustilanne on suhteellisen hyvä.
Runsas osanotto Piirin kulttuuripäivään Ruskolla 7.6. osoittaa, että kulttuuria harrastetaan.
Raision käsityöpöydät antavat näytteen kädentaidoista. Monenlaista osaamista on. Esiintymislavalle tulee nousemaan peräti kolme yhdistyksemme jäsentä – runoa, laulua, musiikkia.  

Parannettavaakin olisi. Vapaaehtoistyössä ei ole oikein päästy eteenpäin. Syyspuolella pitää panostaa vapaaehtoistyön vetäjän löytämiseksi. Torstaina 10.8. kutsumme kaikki uudet jäsenet Tornilaan tutustumisen merkeissä. Paljon on uusia jäseniä, mutta  heitä ei  tunneta niin, että tietäisimme heidän kiinnostuksensa kohteet ja osaamisalueensa. Siinä joukossa on varmasti paljon erilaista osaamista ja taitoa ja ehkä myös halua tulla toimimaan yhdessä. Otetaan siitä selvää. 

Samana torstaina kutsumme kaikki miehet yhteiseen palaveriin. Tilaisuudet ovat peräkkäin. Välissä juomme yhdessä kahvit. Tommi Taberman on kirjoittanut: ”Miehen sielu on kiven kaltainen, painaa kylliksi, ettei tuuli vie, mutta kuinka se vielä oppisi lentämään?”  ”Jörökit”  lentämään! Jöröiksi on haukuttu, mutta Maaria Leinonen kysyy: ”Ketkä haukkuivat? Naiset. Ketkä kasvattivat miehet sellaisiksi?  Naiset. Kaikkien sisarteni uhon uhallakin sanon: Eläköön suomalainen mies! Kiitos kun olet olemassa. Hukassa olisimme ilman sinua, sinä vakaa, totinen, tuttu,  turvallinen kuin kotimetsä.”  Yhdyn täysillä Maaria Leinoseen.  

Kutsumme kaikkia mukaan toimintaamme. Ei meillä touhuta otsa rypyssä. Huumori on aina päällimmäisenä. Tulepa kuuntelemaan, kun keilaporukka heittää keilaa, vitsit lentää ja nauru on herkässä. Tule vaikka käsityökerhoon, niin huomaat, ettei tuppisuuna istu kukaan. Vaikka noissa ATK-jutuissa pitää ajatella, niin huumorilla sielläkin välillä mennään.
Jooga on erinomainen rentoutumiskeino, mutta kuntosalille ei kannata suoraan joogasta mennä. Yhdessä lauletaan ja välillä on tuolijumppaa. 

Retkiä ja matkoja on tulossa paljon. Kesällä Puutarhamatka, Isonkarin matka ja kesäteatteri. Syksyllä opastettu matka Hämeenlinnaan ja päivämatka Lehmirantaan. Paljon on myös Suomi-100 tapahtumia Raisiossa, joihin osallistumme ja tietenkin kaikkien eläkeläisten yhteinen kesärantapäivä ja Eläkeliiton valtakunnallinen ”Tunnissa maapallon ympäri” kävelytapahtuma 11.8. 

Kevyehköä ohjelmaa ja mukavaa liikunnallista yhdessäoloa on tarjolla koko kesän. Kannattaa seurata tiedotustamme 

Toivotan kaikille mukavaa kesää Maaria Leinosen runolla:

Ilo sen pitäisi olla
jokaisen uuden aamun
valon määrästä
väristä riippumatta
                      pilvinen tai aurinkoinen
                      sinihämäräinen
                      epätoivonharmaa.
mikä tahansa
mutta uusi päivä
mahdollisuuksia täysi!
Ehkä juuri tämä se päivä
jota et koskaan unohda
jonka jälkeen kaikki toisin  
 

Helinä Maria

 

 

 

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Saara on poissa

Saara Kuusisto oli syntynyt 31.01.1927. Eläkeliitto Raision yhdistykseen Saara liittyi 24.01.2003. En muista yhtään kertaa, jolloin Saara olisi ollut poissa kuukausitapaamisestamme. Saara kuului kalustoon. Hän tuli aina taksilla pihaan ja kahden tukikepin avulla pystyi kulkemaan sisälle. Saara istui aina samalla paikalla. Hänellä oli tapana tuoda ilmi oma mielipiteensä asioihin kuuluvasti ja vakuuttavasti. Saara oli suorasanainen ja rehti ihminen.

Tammikuussa Saara täytti 90 vuotta. Kävin onnittelemassa Saaraa. Hän asui yksin tilavassa, kauniissa rivitaloasunnossaan. Saara oli varannut runsaat tarjoilut vierailuamme varten. Olin sanonut, että meitä tulee kaksi henkilöä, mutta varmuuden vuoksi Saara hankki vähän runsaammin tarjottavaa, jos kuitenkin tulisi isompi joukko. Juttu alkoi heti luistaa sujuvasti. Välillä Saara hujautti pienen laulunpätkän. ”En päivääkään vaihtaisi pois” tuli sydämestä. Toinen Saaran laulu oli hauska ”En vieläkään mä usko, että mulle iltarusko nyt jo alkaisi kangastaa. Jos joku hieman empii niin tulisempi on lempi, kun luotansa lähteä saan. Jos ompi sulla suru, kyllä tässä ompi muru, joka sinutkin laulattaa." Saaralla oli hyvä laulunääni.” Eivät nuo jalatkaan harmita niin paljoa kuin se, että menee näkö, mutta siitä huolimatta elämänhalu on kova” vakuutti Saara.

Saara hoiti itse huushollinsa. ”Muita koneita ei minulla ole kuin kahvinkeitin ja pölynimuri” sanoi Saara. Kysymykseeni, mitenkä pyykki hoituu, oli vastaus: "Itse pesen kaikki kotona lakanat mukaan lukien.” Ihmettelyyni hänen sisukkuudestaan vähätteli Saara: ”No, ei minulla sitten niin kovin hienoa ole.” Saaralla on poika, jonka kanssa tehtiin kauppareissut ja oltiin päivittäin yhteydessä. Siivooja sentään kävi kerran kahdessa viikossa.

Vuosikokoukseemme Saara tuli tuttuun tapaansa taksilla ja istui tutulle paikalleen. Jututin ennen kokouksen alkua Saaraa ja pyysin häntä mm laulamaan tuon hauskan laulun, jossa ei usko, että iltarusko hänelle vielä häämöttäisi. Saara lauloi. Keskustelimme siitä, että jospa Saara osallistuisi Raision kaupungin eläkeläisille järjestämään Talent-kilpailuun tuolla laululla. ”Oletko ihan tosissasi ja kaipa sinne tulla saa, vaikkei mitään esittäisikään” kommentoi Saara. Toimintakertomusta lukiessani otin esille Saaran lausumia kommentteja, joita tuli mieleeni toimintakertomuksen edetessä. Muistutin, miten Saaran aloite koskien ryhmän perustamista, joka kävisi yksinäisten ihmisten luona ihan vaan ”plätisemässä” pääsi jopa Rannikkoseutu-lehteen. Saara vaikutti kovasti elämänhaluiselta ja innostuneelta lähtemään mukaan erilaisiin tulossa oleviin tilaisuuksiin.

Sitten se tapahtui. Saara alkoi keppiensä nojalla tehdä lähtöä. Muutaman askeleen hän ehti ottaa, kun kaatui maahan. Paikalla oli kaksi sairaanhoitajaa, jotka aloittivat elvytyksen. Ambulanssi tuli suhteellisen nopeasti ja sitten myös lääkäriambulanssi. Mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki olivat tietenkin järkyttyneitä. Nyt viiden vuorokauden kuluttua mieli on rauhoittunut ja pintaan on tullut asian positiiviset puolet. Saara eli täysillä elämänsä loppuun asti.  Kaipaamme kaikki Saaraa ja tulemme muistamaan hänet aina. Saara lähti nopeasti, ilman suuria tuskia ystäviensä ympäröimänä. Tiedämme, että Saaran on nyt hyvä olla.


Helinä