Vuosi on taas päättymässä. Tämän vuoden viimeinen yhteinen tapahtumamme, joulujuhla on muistojen joukossa. Juhlasta jäi hyvät tunnelmat. Mukana oli 91 yhdistyksemme jäsentä. Palaute on ollut positiivista ja palautetta on myös tullut. Olin joulujuhlaa seuraavana päivänä Vanhusneuvoston joulunvietossa ja tapasin siellä useita meidän juhlassamme mukana olleita. Palautetta tuli paljon, kun samat ihmiset heti seuraavana päivänä olivat taas koolla. Palaute oli niin positiivista, että suomalaisella luonteella ja saamaani kotikasvatukseen vedoten en sitä sellaisenaan julkista. Mainitsen vain, että kaikki ohjelmanumerot saivat kiitosta. Tosin on todettava, että kaikki palautteen antajat mainitsivat äijäpiirin tonttuleikit hauskimmiksi. Kuvassa äijäpiirin tontut. Suuren kiitoksen saivat myös lapsien laulut ja kulttuuri-ihmiset arvostivat paljon sitä, että Suomi-100 teema jatkui. Sekin oli huomattu, että kokoontumistilamme oli erityisen kaunis. Keittiö sai kiitokset. En halua myöskään salata sitä, että yksi huomautuskin tuli, joka oli asiallinen. Muillekin ohjeeksi - jos laitat pöydän ns. arvovieraille, niin mieti tosi tarkkaan ketä siihen pöytään laitat ja pidä huoli, ettei siihen mene ketään muita. Kehuista saa energiaa ja intoa, mutta asiallinen kritiikki tuo kehitystä.
Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. Tämä Suomi-100 oli todella mahtava vuosi. Osallistuimme monella tavalla tähän teemaan yhdessä. Olemme saaneet paljon uusia jäseniä yhdistykseen ja toimintasuunnitelma on pääosiltaan toteutunut. Suurin kiitollisuuden aihe kuitenkin on se, että viemme yhdistystämme eteenpäin hyvässä yhteishengessä ja yhdessä. Saimme hallitukseen kaksi uutta jäsentä. Tasa-arvoakin vietiin eteenpäin, koska toinen uusista hallituksen jäsenistä on mies. Voimasuhteet hallituksessa ovat nyt - viisi naista puheenjohtajan lisäksi ja kolme miestä. Uudet jäsenet tuovat aina mukanaan jotakin uutta. Yhdistyksen pitää uudistua ja elää ajassa, paikalleen ei saa jäädä. Luottavaisin mielin siis vuoteen 2018.
Kiitän kaikkia toiminnassa mukana olevia. Olette ahkeria ja ihmisinä ihania. Kiitän myös kaikkia jäseniämme mukana olosta. Mitä järkeä olisi järjestää mitään, ellei jäsenistöä kiinnostaisi. Joka kerta ennen tilaisuutta jännittää, että tuleekohan väkeä. Jännitystä seuraa ilo, kun huomaa, että jäseniä porhaltaa paikalle. Joka kerran jännittää, kun ollaan lähdössä matkalle - saammeko autoon tarpeeksi väkeä. Yhtään matkaa en ole kylläkään vielä joutunut perumaan. Nyt jo jännittää, miten käy tammikuisen sokkomatkan. Sokkomatka tarkoittaa siis sitä, että lähdet seikkailumielellä matkaan. Sinä et tiedä, minne menemme, missä paikoissa käymme, kuka meitä opastaa. Kehotan ottamaan riskin ja lähtemään mukaan. Riskin otan minäkin, koska kukaan muu yhdistyksessämme ei tiedä edes suuntaa, johon Keon pysäkiltä lähdemme.
Nyt vietämme kaikki lomaa ja palaamme heti tammikuun alussa toimintaan. Tulossa on entisen kaltaista toimintaa, mutta myös ihan uudenlaista. Ensi vuosi tulee olemaan todella mielenkiintoinen - niin paljon on uutta suunnitelmissa. Kohokohdaksi tulee varmaankin yhdistyksemme 30-vuotisjuhla, jota vietämme sunnuntaina 28.10. Juhlaan palataan monet kerrat vuoden kuluessa.
Toivotan teille kaikille rauhallista joulua ja mitä parhainta vuotta 2018!
Helinä Maria
maanantai 18. joulukuuta 2017
sunnuntai 19. marraskuuta 2017
Yhdistyksellämme on syvälle ulottuvat juuret ja kohti uutta lentävät siivet
Mirjam Karila toimi kokouksen puheenjohtajana |
Yhdistyksemme syyskokous pidettiin torstaina 16.11.
Tornilassa. Kiitettävästi saimme jäseniä paikalle päättämään yhteisistä
asioistamme. Syyskokous suuntaa tulevaan. Hyväksyttiin ensi vuoden
toimintasuunnitelma ja talousarvio. Ensi vuoden toiminnassa on mukana vanhaa,
tuttua ja turvallista. Kunnioitetaan perinteitä. On myös uutta. Aika muuttuu ja
tuo tullessaan uusia tuulia. Haluamme pysyä kiinni ajassa ja kehittää toimintaamme.
”Yhdistyksellämme on syvälle ulottuvat juuret ja kohti uutta lentävät
siivet” on ensi vuoden slouganini
yhdistystoiminnassa. Innolla sitten taas vuoteen 2018.
Olen iloinen, että tämän vuoden hallituksen jäsenistä
vain yksi jäi pois hallituksesta. Siis muilta
osin vanha hallitus jatkaa – Olavi Hakala, Ann-Mari Laine, Arja Lavila, Aila
Lehto, Eero Pekonen ja Aila Suotonen. Edelleen itse jatkan puheenjohtajana. Kilpailua
tehtävään ei ollut, joten ei tässä röyhistellä kannata. Siitä olen erittäin iloinen, että saimme kaksi uutta jäsentä
hallitukseen – Marja Rannikon ja Markku Toivolan. Markku on tullut jo tutuksi
ATK - opastajanamme. Marja on ihan uusi jäsenemme. Hän on aikaisemmin kuulunut
Rymättylän yhdistykseen. Uudet jäsenet tuovat jo pelkällä mukana olollaan
piristystä hallitukseen.
Vasemmalla piirin edunvalvontavastaava Anna-Liisa Nuutila, oikealla Raision Vanhusneuvoston puheenjohtaja Auli Raunio |
Ensi vuoden toimintasuunnitelmasta nostaisin esille
joitakin asioita. Eläkeliitto on myös edunvalvontajärjestö. Paikallisella
tasolla edunvalvontaan liittyen Vanhusneuvoston rooli on hyvin tärkeä. Juuri
nyt eletään muutosten aikaa Soten ja maakuntauudistuksen myötä. Vanhusneuvosto
tuo uudistuksiin ikä-ihmisten näkökulman. Järjestämme ensi vuonna tilaisuuden,
jossa selvitetään Vanhusneuvoston roolia muuttuvassa kuntakentässämme.
Vuoden alusta
alkaa uutena tanssiryhmä. Arja Nikkola on lupautunut ryhmän ohjaajaksi.
Kirjallisuus-/kulttuuripiirille toivotaan kovasti koollekutsujaa. Piiriä on
niin moni toivonut. Piiri varmaan pyörisi yhteisvoimin, mutta joku tarvitaan,
joka ottaisi jonkinlaisen organisoinnin vastuulleen. Koollekutsuja voi päättää, minkä tyyppistä piiriä lähtee viemään.
Yksi mahdollisuus on, että yhdessä osallistujien kesken päätetään piirin
sisällöstä. Otathan yhteyttä, jos asia kiinnostaa sinua. Äijäpiiri on lähtenyt hienosti alkuun. Sille toiminnalle veikkaan menestystä.
Jäsenille, jotka eivät enää pääse osallistumaan
yhdistyksen tilaisuuksiin, järjestetään kutsutilaisuus. Keskustellaan
kahvikupin äärellä heidän kuulumisistaan. Muodostetaan vapaaehtoistyön ryhmä. Ryhmän jäsenet käyvät vuorollaan vanhuksen toiveiden mukaisesti katsomassa häntä ja aletaan pitämään heihin yhteyttä.
Minut pysähdytti se, kun kävin katsomassa yhdistyksen pitkäaikaista, entistä
sihteeriämme Rauha Ihalaista. En ole nähnyt häntä aikoihin. Rauha ilostui
vierailustani. Jalat hänellä ovat niin huonot, ettei enää pääse kerhoomme. Ei
ole missään suhteessa oikeudenmukaista, että ihminen tekee vuosia töitä
yhdistyksen hyväksi ja sitten unohdetaan. Tähän asiaan tartutaan ensi vuonna.
Retkiä ja matkoja tehdään monenlaisia – teatteria, konserttia,
Lehmirannassa käydään, puutarhamatka, saaristomatka yms. Tiistaina 30.1. on
sokkomatka. Sokkomatkan tekee mielenkiintoiseksi se, ettet tiedä etukäteen
minne menet ja mitä tapahtuu. Tästä sokkomatkasta saat tietää etukäteen sen, että
reissu maksaa 50€. Hintaan sisältyy, ruokailu, sisäänpääsymaksut ja kohdeopastukset
sekä matkanjohtajan palvelut. Matkalla ei kävellä paljoa. Jossakin paikassa on
rappuset, joten pyörätuolissa oleva ei pääse joka paikkaan.
Yhdistyksen 30-vuotisjuhlan päivämäärän 28.10. voit
laittaa jo nyt kalenteriisi.
Vanhoja perinteitä noudattaen pidämme
kuukausitapaamisissamme arpajaisia. Arpajaiset ovat meille suuri tulon lähde.
Meidän varamme tulevat hyvin pienistä puroista. Kiitämme kaikkia
arpajaisvoittoja tuoneita. Toivomme, että edelleen tuotte jotakin voitoksi sopivaa. Ensi vuosi on talouden suhteen haasteellinen, koska meillä on
liittokokousvuosi ja 30-vuotisjuhla.
Toimintasuunnitelma kokonaisuudessaan kotisivuillamme.
Mukavaa marraskuuta ja joulun odotusta kaikille!
Helinä
maanantai 6. marraskuuta 2017
Iloa ja eloa - ikäihmisten hyvinvointiseminaari
ILOA JA ELOA – IKÄIHMISTEN HYVINVOINTISEMINAARI 06.11.2017
Terveiset Lehmirannasta ikäihmisten
hyvinvointiseminaarista. Tilaisuus antoi paljon ajankohtaista asiaa
pohdittavaksi ja sulateltavaksi. Huippuluennoitsijat käsittelivät esityksissään ikäihmisiä monesta eri perspektiivistä. Seminaari antoi lisäksi
kulttuuria ja se sai osallistujat myös nauramaan. Kuten otsikko lupasikin,
antoi se iloa ja eloa. Tämän seminaarin annilla jaksaa taas komiasti ensi viikon.
Ensimmäinen
puhuja oli perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko. Annika aloitti
motolla, jota itsekin usein käytän – emme voi valita musiikkia, jonka elämä
meille soittaa, mutta voimme valita kuinka sen tahdissa tanssimme. Sitten
seurasi tietenkin SOTE. Kuntien rooli muuttuu suuresti . Kunnille jää
kuitenkin lakisääteinen vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.
Kunnille jää oikeastaan kaikki muu paitsi SOTE. Kunnille jää esimerkiksi kaikki
ennalta ehkäisevä toiminta, huolehtiminen yksinäisistä, asukkaiden
turvallisuus, kulttuuri ja sivistys. Nuorten
syrjäytyminen on valtavan suuri ongelma. Paneudutaanko nuorten ongelmiin
aidosti? Miten usein saatetaan tarjota nuorille esimerkiksi psykiatrisia
palveluita vaikka kohdallaan olisi ollut tarjota siivousapua tms.
Kuntaan
jää suuri määrä tärkeitä tehtäviä ja tässä vanhusneuvoston rooli korostuu.
Kunnan on otettava tosissaan asukkaistaan huolehtiminen.
Toinen
Saarikon käsittelemä asia oli valinnanvapaus. Hallituksen esitys on nyt
lausuntokierroksella. Esityksen mukaan vuonna 2021 jokainen saa valita
sosiaalikeskuksensa. Se voi olla yksityinen tai julkinen. Nykyisin julkiselle
puolelle on pitkät jonot ja on pompottelua paikasta toiseen. Tietojärjestelmät
eivät nykyisin keskustele keskenään. Ne uusitaan ja järjestelmät tulevat hallitusti voimaan.
Käyttöön tulee asiakas-seteli, joka tietyissä tapauksissa käy myös
erikois-sairaanhoidossa. Laadulle pannaan painoarvoa. Julkisen sektorin on
oltava yhtä laadukas kuin yksityisen. Kotihoitoa ja omaishoitoa kehitetään.
Ministeri
oli sen verran kiireinen, että vain yksi puheenvuoro annettiin yleisölle.
Puheenvuoron käyttäjä totesi, että tuloraja, josta ei veroteta on kovasti
alhainen. Hän esitti sitä nostettavaksi
1000 euroon. Kysyjä kantoi huolta leskeksi jääneen korkeasta kiinteistöverosta.
Tähän Saarikko lämpenikin kovasti ja lisäksi piti kohtuuttomana erityisesti
lääkkeiden hinnan nousua kaikkein pienituloisimpien kohdalla. Suunkautta
otettavista diabeteslääkkeistähän meni erityiskorvaus pois. Annika lupasi viedä
terveiset hallitukselle.
Juhani
Tynjälä ojensi Annikalle ruusun ja Mirja Rouhiainen ilmoitti, että Annikalle on
yllätys. Annika sanoi: ”Tiedän jo, näin mummon tuolla takapenkillä ja siksi
tässä olen jännittänytkin. Kuulen sitten taas mummolta, miten pärjäsin." Päätteeksi Eläkeliiton ensimmäisen karaokekilpailun voittanut maskulainen Mikko
Litmanen lauloi Annikalle ”Kun päivänsäteen näin kerran tiellä…”
Saija
Karinkanta UKK-instituutista kertoi terveysliikunnasta hyvinvoinnin edistäjänä
Karinkanta on väitellyt aiheenaan ikäihmisten toimintakyky. Terveysliikunta on
aivan eri asia kuin urheilu. Terveysliikunnasta on mahdollisimman paljon
hyötyä, urheilusta myös haittoja. Sanonta kuuluukin – urheilija ei tervettä
päivää näe. Suosituimmat liikunnan lajit ovat – kävely, pyöräily, voimistelu,
hiihto. Viikossa pitäisi harrastaa liikuntaa 2,5 tuntia ja nostaa lihaskuntoa
kaksi kertaa viikossa.
Dosentti
Ilka Haarni Ikäinstituutista kertoi tutkineensa ikäihmisiä
yli 20 vuotta. Ikäinstituutti tekee työtä hyvän vanhenemisen puolesta.
Haarni käsitteli hyvin mielenkiintoisella tavalla ikäihmisiin vaikuttavia
asioita. Esimerkiksi sillä, että julkisuudessa puhutaan ja kirjoitetaan
ikäihmisistä rasitteena yhteiskunnalle, on valtava negatiivinen vaikutus
ikäihmisille ja tätä kautta negatiivinen vaikutus koko yhteiskunnalle.
Päättäjillä ei ole ymmärrystä tämän kaltaisista vaikutuksista. Esko Valtaoja
muistuttaa silloin tällöin siitä, mikä kaikki on hyvin. Esko Valtaoja vaikuttaa
näin ihmisten mielialaan positiivisesti. Tutkija näkisikin välttämättömänä kaiken myönteisen
esiin nostamisen.
Ikäihmiset
ovat hitaita kuluttajia. He miettivät ostoksensa. He ovat vaativampia kuin
nuoret, joiden pitää saada heti. Näin ikäihmiset vaatimuksillaan kehittävät
tuotteita. Markkinat eivät ole ymmärtäneet ikäihmisiä – apuvälineet ovat tylsän
näköisiä, vain osa asunnoista esteettömiä yms. Huomio pitäisikin kiinnittää
siihen, mikä saa ikäihmiset voimaan hyvin. Luennossa tuli esille paljon
erilaisia mielenkiintoisia näkökohtia.
Haarni korosti vaihtelun merkitystä. "Tehkää välillä ihan toisella
tavalla. Pankaa vaikka vaihteeksi vaatteet väärin päin."
Dosentti
Merja Suominen antoi täydellisen selvityksen ikäihmisten ravinnosta. Esitys oli
hyvä, mutta blogista tulee liian pitkä, joten menköön maininnalla.
Mentalisti
Pete Poskiparta toi päivään huumoria ja naurua riitti. Oli hämmästyttävä tapaus
koko mies sinänsä. Mentalisti ei ole taikuri. Mentalistin näppäryys on korvien
välissä ja taikurilla käsissä. Ihmettelyä siinä riitti. Vaikka vaan yhden
esimerkin mainitsen – istuin salissa vartin verran Auli Raunion Satasen päällä.
Miten se satanen alleni joutui ja miten se sieltä tuli pois on jo pitkä juttu.
Idea
tähän päivään oli tullut Anna-Liisa Nuutilalta ja hän oli suurimman urakan
tehnytkin. Päivä oli huolella ja taidolla
suunniteltu. Väkeä oli paljon, koska myös vanhusneuvostot oli kutsuttu. Maskun
yhdistyksestä oli koko bussillinen jäseniä. Kalannin yhdistys oli pikkubussilla.
Kaikki sujui kuitenkin jouheasti ruokailuja myöten. Lämpimät kiitokset
antoisasta päivästä Anna-Liisalle ja muille järjestelyihin osallistuneille.
Yläkuvassa vasemmella Anna-Liisa Nuutila
oikealla Raision Vanhusneuvoston puheenjohtaja
Auli Raunia
Alakuvassa Raision yhdistyksen Mirjam Karila
tiistai 5. syyskuuta 2017
Eteenpäin...
Kesä meni. Vielä voi toivoa kaunista syksyä. Lapsena kesät olivat pitkiä ja kuumia. Nyt ovat kesät
lyhyitä ja hellepäivät vähissä. Niin se vaan menee elämä. Aika rientää nopeammin, kun ikää karttuu.
Monenlaista tapahtumaa yhdistyksessämme oli kesälläkin - puutarhamatka, kävelyreissuja, kesäteatteria, Isonkarin matka ja Mäntän matka. Yhdistyksemme ei päässyt unohtumaan. Toimintamme aloimme virallisesti jo elokuussa kutsuen koolle kaikki miehet tarkoituksena perustaa äijäpiiri ja uudet jäsenet esittämään toiveitaan toimintamme suhteen.
Yhdistyksemme kesään kuuluva päätapahtuma oli "Tunnissa maapallon ympäri" kävely, joka onnistui erinomaisesti. Valtakunnan parhaan tuloksen nappaaminen ei sinänsä ole tapahtuman suurin saavutus. Suurin saavutus on se, että saimme raisiolaiset eläkeläiset yhteen. Ei siinä tapahtumassa kukaan kysellyt mihin yhdistykseen kuulut vai kuulutko mihinkään yhdistykseen. Siellä kaikki olivat yhdessä liikkumassa iloisella mielellä. Olimme rajanneet osallistujat eläkeläisiin. Teimme tapahtumasta eläkeläisten tapahtuman. Halusimme koota yhteen ne ihmiset, joita itsekin edustamme. En tarkoita, että pitäisin vähempiarvoisena eri sukupolvien välisen yhteistyön korostamista.
Tapahtuma toi meille paljon julkisuutta. Molemmat paikallislehdet osallistuivat kiitettävästi tapahtumaan. Kävelyn ansiosta olemme saaneet useita uusia jäseniä yhdistykseemme.
"Tunnissa maapallon ympäri" kävelyn tyyppiset kaikille tarkoitetut tapahtumat ovat loistavia eläkeläisiä yhdistäviä ja uusia jäseniä tuovia tapahtumia. Kävely oli helppo järjestää, koska kaikki ohjeistus tuli valmiina Eläkeliitosta. Selvien sääntöjen mukaan oli helppo toimia. Tämän tapaista toimintaa toivoisin liitolta ja piiriltä jatkossakin. Valtakunnalliseen tapahtumaan on helppo saada paikallinen lehdistökin mukaan. Raision yhdistykselle tapahtuma sopi oikein hyvin.
Syksyn ohjelmat ovat jo alkaneet. Yhdistyksemme hallitus on kokoontunut ja kohta aletaan rakentaa ensi vuoden toimintasuunnitelmaa. On tulossa mielenkiintoinen vuosi - yhdistyksemme täyttää 30 vuotta ja on liittokokousvuosi. Liitossa suunnitellaan verkkosivujen uusimista. Pääsimme mukaan jo suunnitteluvaiheessa, koska nettiopastajaamme pyydettiin suunnitteluporukkaan mukaan. Olemme siinä suhteessa etuoikeutetussa asemassa.
Kutsun jäseniämme innolla mukaan yhdistyksen tapahtumiin ja ideoimaan uutta. Kaikki palaute jäseniltä on tervetullutta.
"Onko sulle tuttu ilo toveruuden,
jota vaikeudet yhä voimistaa?
Ootko yhteistyöstä saanut innon uuden,
joka sateessakin laulamaan sun saa."
Helinä
keskiviikko 17. toukokuuta 2017
Puoliväliriihi
Yhdistyksen
kevätkausi lähestyy loppua. Puhtaasta mielenkiinnosta vilkaisen vähän
taaksepäin. On syytä kaivaa esille toimintasuunnitelma vuodelle 2017 ja peilata
toimintaa siihen.
Yhdistyksen
perustoiminnot ovat sujuneet mallikkaasti. Kaikki vastuuhenkilöt ovat hoitaneet
tehtävänsä kiitettävästi. Hallitus on
vastuuntuntoinen ja kaikki jäsenet osallistuvat toimintaan. Eläkeliiton
kursseilla olen oppinut, että hyvä puheenjohtaja osaa delegoida työt niin,
ettei itselle jää oikeastaan mitään. Meillä on olemassa liike siihen suuntaan. Mauno Koivisto sanoi, ettei päämäärä ole niin
tärkeä vaan liike on tärkeä. Olen ihmetellyt, voiko liike olla oikean
suuntainen, ellei päämäärä ole selvillä.
Jäsenhankinta
voidaan myös lukea plussan puolelle yhdistyksen
toiminnassa – 42 uutta jäsentä tänä vuonna on hyvä tulos.
toiminnassa – 42 uutta jäsentä tänä vuonna on hyvä tulos.
Opinto-
ja pienryhmätoiminta on sujunut hyvin. Sekä liiton- että piirin koulutuksissa on käyty tyydyttävästi. Yhdistyksen taloustilanne on
suhteellisen hyvä.
Runsas
osanotto Piirin kulttuuripäivään Ruskolla 7.6. osoittaa, että kulttuuria
harrastetaan.
Raision
käsityöpöydät antavat näytteen kädentaidoista. Monenlaista osaamista on.
Esiintymislavalle tulee nousemaan peräti kolme yhdistyksemme jäsentä – runoa,
laulua, musiikkia.
Parannettavaakin
olisi. Vapaaehtoistyössä ei ole oikein päästy eteenpäin. Syyspuolella pitää panostaa
vapaaehtoistyön vetäjän löytämiseksi. Torstaina 10.8. kutsumme kaikki uudet
jäsenet Tornilaan tutustumisen merkeissä. Paljon on uusia jäseniä, mutta heitä ei
tunneta niin, että tietäisimme heidän kiinnostuksensa kohteet ja
osaamisalueensa. Siinä joukossa on varmasti paljon erilaista osaamista ja
taitoa ja ehkä myös halua tulla toimimaan yhdessä. Otetaan siitä selvää.
Samana
torstaina kutsumme kaikki miehet yhteiseen palaveriin. Tilaisuudet ovat
peräkkäin. Välissä juomme yhdessä kahvit. Tommi Taberman on kirjoittanut: ”Miehen
sielu on kiven kaltainen, painaa kylliksi, ettei tuuli vie, mutta kuinka se
vielä oppisi lentämään?” ”Jörökit” lentämään! Jöröiksi on haukuttu, mutta Maaria
Leinonen kysyy: ”Ketkä haukkuivat? Naiset. Ketkä kasvattivat miehet
sellaisiksi? Naiset. Kaikkien sisarteni
uhon uhallakin sanon: Eläköön suomalainen mies! Kiitos kun olet olemassa. Hukassa
olisimme ilman sinua, sinä vakaa, totinen, tuttu, turvallinen kuin kotimetsä.” Yhdyn täysillä Maaria Leinoseen.
Kutsumme
kaikkia mukaan toimintaamme. Ei meillä touhuta otsa rypyssä. Huumori on aina
päällimmäisenä. Tulepa kuuntelemaan, kun keilaporukka heittää keilaa, vitsit
lentää ja nauru on herkässä. Tule vaikka käsityökerhoon, niin huomaat, ettei
tuppisuuna istu kukaan. Vaikka noissa ATK-jutuissa pitää ajatella, niin
huumorilla sielläkin välillä mennään.
Jooga
on erinomainen rentoutumiskeino, mutta kuntosalille ei kannata suoraan joogasta
mennä. Yhdessä lauletaan ja välillä on tuolijumppaa.
Retkiä
ja matkoja on tulossa paljon. Kesällä Puutarhamatka, Isonkarin matka ja
kesäteatteri. Syksyllä opastettu matka Hämeenlinnaan ja päivämatka
Lehmirantaan. Paljon
on myös Suomi-100 tapahtumia Raisiossa, joihin osallistumme ja tietenkin
kaikkien eläkeläisten yhteinen kesärantapäivä ja Eläkeliiton valtakunnallinen
”Tunnissa maapallon ympäri” kävelytapahtuma 11.8.
Kevyehköä
ohjelmaa ja mukavaa liikunnallista yhdessäoloa on tarjolla koko kesän.
Kannattaa seurata tiedotustamme
Toivotan
kaikille mukavaa kesää Maaria Leinosen runolla:
Ilo
sen pitäisi olla
jokaisen
uuden aamun
valon
määrästä
väristä
riippumatta
pilvinen tai aurinkoinen
sinihämäräinen
epätoivonharmaa.
mikä
tahansa
mutta
uusi päivä
mahdollisuuksia
täysi!
Ehkä
juuri tämä se päivä
jota
et koskaan unohda
jonka
jälkeen kaikki toisin
Helinä Maria
tiistai 28. maaliskuuta 2017
Saara on poissa
Saara Kuusisto oli syntynyt 31.01.1927. Eläkeliitto Raision yhdistykseen Saara liittyi 24.01.2003. En muista yhtään kertaa, jolloin Saara olisi ollut poissa kuukausitapaamisestamme. Saara kuului kalustoon. Hän tuli aina taksilla pihaan ja kahden tukikepin avulla pystyi kulkemaan sisälle. Saara istui aina samalla paikalla. Hänellä oli tapana tuoda ilmi oma mielipiteensä asioihin kuuluvasti ja vakuuttavasti. Saara oli suorasanainen ja rehti ihminen.
Tammikuussa Saara täytti 90 vuotta. Kävin onnittelemassa Saaraa. Hän asui yksin tilavassa, kauniissa rivitaloasunnossaan. Saara oli varannut runsaat tarjoilut vierailuamme varten. Olin sanonut, että meitä tulee kaksi henkilöä, mutta varmuuden vuoksi Saara hankki vähän runsaammin tarjottavaa, jos kuitenkin tulisi isompi joukko. Juttu alkoi heti luistaa sujuvasti. Välillä Saara hujautti pienen laulunpätkän. ”En päivääkään vaihtaisi pois” tuli sydämestä. Toinen Saaran laulu oli hauska ”En vieläkään mä usko, että mulle iltarusko nyt jo alkaisi kangastaa. Jos joku hieman empii niin tulisempi on lempi, kun luotansa lähteä saan. Jos ompi sulla suru, kyllä tässä ompi muru, joka sinutkin laulattaa." Saaralla oli hyvä laulunääni.” Eivät nuo jalatkaan harmita niin paljoa kuin se, että menee näkö, mutta siitä huolimatta elämänhalu on kova” vakuutti Saara.
Saara hoiti itse huushollinsa. ”Muita koneita ei minulla ole kuin kahvinkeitin ja pölynimuri” sanoi Saara. Kysymykseeni, mitenkä pyykki hoituu, oli vastaus: "Itse pesen kaikki kotona lakanat mukaan lukien.” Ihmettelyyni hänen sisukkuudestaan vähätteli Saara: ”No, ei minulla sitten niin kovin hienoa ole.” Saaralla on poika, jonka kanssa tehtiin kauppareissut ja oltiin päivittäin yhteydessä. Siivooja sentään kävi kerran kahdessa viikossa.
Vuosikokoukseemme Saara tuli tuttuun tapaansa taksilla ja istui tutulle paikalleen. Jututin ennen kokouksen alkua Saaraa ja pyysin häntä mm laulamaan tuon hauskan laulun, jossa ei usko, että iltarusko hänelle vielä häämöttäisi. Saara lauloi. Keskustelimme siitä, että jospa Saara osallistuisi Raision kaupungin eläkeläisille järjestämään Talent-kilpailuun tuolla laululla. ”Oletko ihan tosissasi ja kaipa sinne tulla saa, vaikkei mitään esittäisikään” kommentoi Saara. Toimintakertomusta lukiessani otin esille Saaran lausumia kommentteja, joita tuli mieleeni toimintakertomuksen edetessä. Muistutin, miten Saaran aloite koskien ryhmän perustamista, joka kävisi yksinäisten ihmisten luona ihan vaan ”plätisemässä” pääsi jopa Rannikkoseutu-lehteen. Saara vaikutti kovasti elämänhaluiselta ja innostuneelta lähtemään mukaan erilaisiin tulossa oleviin tilaisuuksiin.
Sitten se tapahtui. Saara alkoi keppiensä nojalla tehdä lähtöä. Muutaman askeleen hän ehti ottaa, kun kaatui maahan. Paikalla oli kaksi sairaanhoitajaa, jotka aloittivat elvytyksen. Ambulanssi tuli suhteellisen nopeasti ja sitten myös lääkäriambulanssi. Mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki olivat tietenkin järkyttyneitä. Nyt viiden vuorokauden kuluttua mieli on rauhoittunut ja pintaan on tullut asian positiiviset puolet. Saara eli täysillä elämänsä loppuun asti. Kaipaamme kaikki Saaraa ja tulemme muistamaan hänet aina. Saara lähti nopeasti, ilman suuria tuskia ystäviensä ympäröimänä. Tiedämme, että Saaran on nyt hyvä olla.
Helinä
Tammikuussa Saara täytti 90 vuotta. Kävin onnittelemassa Saaraa. Hän asui yksin tilavassa, kauniissa rivitaloasunnossaan. Saara oli varannut runsaat tarjoilut vierailuamme varten. Olin sanonut, että meitä tulee kaksi henkilöä, mutta varmuuden vuoksi Saara hankki vähän runsaammin tarjottavaa, jos kuitenkin tulisi isompi joukko. Juttu alkoi heti luistaa sujuvasti. Välillä Saara hujautti pienen laulunpätkän. ”En päivääkään vaihtaisi pois” tuli sydämestä. Toinen Saaran laulu oli hauska ”En vieläkään mä usko, että mulle iltarusko nyt jo alkaisi kangastaa. Jos joku hieman empii niin tulisempi on lempi, kun luotansa lähteä saan. Jos ompi sulla suru, kyllä tässä ompi muru, joka sinutkin laulattaa." Saaralla oli hyvä laulunääni.” Eivät nuo jalatkaan harmita niin paljoa kuin se, että menee näkö, mutta siitä huolimatta elämänhalu on kova” vakuutti Saara.
Saara hoiti itse huushollinsa. ”Muita koneita ei minulla ole kuin kahvinkeitin ja pölynimuri” sanoi Saara. Kysymykseeni, mitenkä pyykki hoituu, oli vastaus: "Itse pesen kaikki kotona lakanat mukaan lukien.” Ihmettelyyni hänen sisukkuudestaan vähätteli Saara: ”No, ei minulla sitten niin kovin hienoa ole.” Saaralla on poika, jonka kanssa tehtiin kauppareissut ja oltiin päivittäin yhteydessä. Siivooja sentään kävi kerran kahdessa viikossa.
Vuosikokoukseemme Saara tuli tuttuun tapaansa taksilla ja istui tutulle paikalleen. Jututin ennen kokouksen alkua Saaraa ja pyysin häntä mm laulamaan tuon hauskan laulun, jossa ei usko, että iltarusko hänelle vielä häämöttäisi. Saara lauloi. Keskustelimme siitä, että jospa Saara osallistuisi Raision kaupungin eläkeläisille järjestämään Talent-kilpailuun tuolla laululla. ”Oletko ihan tosissasi ja kaipa sinne tulla saa, vaikkei mitään esittäisikään” kommentoi Saara. Toimintakertomusta lukiessani otin esille Saaran lausumia kommentteja, joita tuli mieleeni toimintakertomuksen edetessä. Muistutin, miten Saaran aloite koskien ryhmän perustamista, joka kävisi yksinäisten ihmisten luona ihan vaan ”plätisemässä” pääsi jopa Rannikkoseutu-lehteen. Saara vaikutti kovasti elämänhaluiselta ja innostuneelta lähtemään mukaan erilaisiin tulossa oleviin tilaisuuksiin.
Sitten se tapahtui. Saara alkoi keppiensä nojalla tehdä lähtöä. Muutaman askeleen hän ehti ottaa, kun kaatui maahan. Paikalla oli kaksi sairaanhoitajaa, jotka aloittivat elvytyksen. Ambulanssi tuli suhteellisen nopeasti ja sitten myös lääkäriambulanssi. Mitään ei ollut tehtävissä. Kaikki olivat tietenkin järkyttyneitä. Nyt viiden vuorokauden kuluttua mieli on rauhoittunut ja pintaan on tullut asian positiiviset puolet. Saara eli täysillä elämänsä loppuun asti. Kaipaamme kaikki Saaraa ja tulemme muistamaan hänet aina. Saara lähti nopeasti, ilman suuria tuskia ystäviensä ympäröimänä. Tiedämme, että Saaran on nyt hyvä olla.
Helinä
tiistai 24. tammikuuta 2017
Huominen tehdään yhdessä
Tuon teille terveiset Finlandia - talolta Eläkeliiton juhlaseminaarista. Seminaari kulki nimellä Ikäihmisten hyvinvointia rakentamassa. Kongressisiiven A-sali oli viimeistä paikkaa myöden täynnä. Itsekin pääsin juhlaan vasta varapaikalta. Olen iloinen, että sain osallistua tähän seminaariin. Harvoin tulee tilaisuus kuunnella niin korkean tason asiantuntijoita ja loistavia puhujia kuin tässä seminaarissa oli mahdollista.
Eläkeliiton puheenjohtaja Eeva Kuuskoski avasi tilaisuuden. Hänen avauksestaan jäi mieleeni kysymykset, jaetaanko hyvinvointisuomessa yhteistä hyvää oikeudenmukaisesti ja mikä on tässä jaossa ikäihmisten asema. Eeva puuttui myös aiheeseen yksinäisyys. Yksinäisyyden nosti esille lähes jokainen seminaarin puhuja.
Pääministeri Juha Sipilä toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen. Ensimmäisen kerran näin Sipilän livenä. Pääministerimme on huumorimiehiä. Televisiopuheissa huumoripuoli ei tule juurikaan esille. Useamman kerran Sipilän puheen aikana nauru heltisi. Pärjäämisemme ehtona Sipilä piti sitä, että kaikki pysyvät mukana. Eriarvoistuminen on katkaistava. Pääministeri totesi, että digitalisatio tulee kovaa vauhtia. Sipilä toi hyvin esille Vanhusneuvostojen tärkeyden. Julkisten- ja yksityisten palvelujen automatisointiin Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi palasi myöhemmin ja osoitti ymmärrystä niitä kohtaan, jotka eivät enää voi pysyä tässä asiassa mukana korkean ikänsä takia. Heistäkin on huolehdittava.
Kauppatieteiden tohtori Mika Aaltonen korosti pääministerin tavoin, että ihmiset on saatava mukaan, tarvitaan tekoja. Muutoksia tulee, mutta on saatava ihmiset työstämään muutokset. Mikään ei ole tärkeämpää kuin tulevaisuuden pohtiminen. Pitää olla tavoitteet ja keinot. Kaikki pitää saada toimimaan. Kukaan ei halua olla pelkkä objekti.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari käsitteli aihetta, mitä tapahtuu vanhuksille vuoteen 2040 mennessä. Pitää saada yhteiskunta, jossa ihmiset luottavat toisiinsa ja kokevat olevansa samassa veneessä. Suurin ongelma meillä ei ole taloudessa vaan sosiaalisessa kestävyydessä. Sosiaalinen vuorovaikutus on kaikkein tärkeintä. Elintaso meillä on kohtuullisella tasolla. Tosiasia on, että pakollisten menojen osuus kulutuksesta tulee kasvamaan. Teknologia kehittyy kovaa vauhtia. Robotteja on tulossa .
Anssi Kemppi selvitti Eetun tekemää tutkimusta ikäihmisten hyvinvoinnista. Eetun tutkimuksen mukaan eläkeläiset ovat tyytyväisiä siitä huolimatta, että kokevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi ja yhteiskunnan taakaksi. Viime viikolla julkaistu Eläketurvakeskuksen teettämä tutkimus antoi tuloksen, että eläkkeet ovat vuodesta 1995 alkaen kehittyneet suotuisasti. Tämä tutkimus sai somerolaisen herran älähtämään. Tutkimustapa on sellainen, että tuloksella ei ole mitään merkitystä. Miten eläkkeet ovat suotuisasti kehittyneet, kun suuri joukko eläkeläisiä elää 760€ takuueläkkeellä. Puheenvuoro sai käytäväkeskusteluissa kannatusta.
Paljon seminaari antoi eväitä tänne yhdistystasollekin. Ruohonjuuritasolta muutos lähtee ja me voimme olla vaikuttamassa.
Helinä Maria
Tuon teille terveiset Finlandia - talolta Eläkeliiton juhlaseminaarista. Seminaari kulki nimellä Ikäihmisten hyvinvointia rakentamassa. Kongressisiiven A-sali oli viimeistä paikkaa myöden täynnä. Itsekin pääsin juhlaan vasta varapaikalta. Olen iloinen, että sain osallistua tähän seminaariin. Harvoin tulee tilaisuus kuunnella niin korkean tason asiantuntijoita ja loistavia puhujia kuin tässä seminaarissa oli mahdollista.
Eläkeliiton puheenjohtaja Eeva Kuuskoski avasi tilaisuuden. Hänen avauksestaan jäi mieleeni kysymykset, jaetaanko hyvinvointisuomessa yhteistä hyvää oikeudenmukaisesti ja mikä on tässä jaossa ikäihmisten asema. Eeva puuttui myös aiheeseen yksinäisyys. Yksinäisyyden nosti esille lähes jokainen seminaarin puhuja.
Pääministeri Juha Sipilä toi juhlaan valtiovallan tervehdyksen. Ensimmäisen kerran näin Sipilän livenä. Pääministerimme on huumorimiehiä. Televisiopuheissa huumoripuoli ei tule juurikaan esille. Useamman kerran Sipilän puheen aikana nauru heltisi. Pärjäämisemme ehtona Sipilä piti sitä, että kaikki pysyvät mukana. Eriarvoistuminen on katkaistava. Pääministeri totesi, että digitalisatio tulee kovaa vauhtia. Sipilä toi hyvin esille Vanhusneuvostojen tärkeyden. Julkisten- ja yksityisten palvelujen automatisointiin Eläkeliiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi palasi myöhemmin ja osoitti ymmärrystä niitä kohtaan, jotka eivät enää voi pysyä tässä asiassa mukana korkean ikänsä takia. Heistäkin on huolehdittava.
Kauppatieteiden tohtori Mika Aaltonen korosti pääministerin tavoin, että ihmiset on saatava mukaan, tarvitaan tekoja. Muutoksia tulee, mutta on saatava ihmiset työstämään muutokset. Mikään ei ole tärkeämpää kuin tulevaisuuden pohtiminen. Pitää olla tavoitteet ja keinot. Kaikki pitää saada toimimaan. Kukaan ei halua olla pelkkä objekti.
Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari käsitteli aihetta, mitä tapahtuu vanhuksille vuoteen 2040 mennessä. Pitää saada yhteiskunta, jossa ihmiset luottavat toisiinsa ja kokevat olevansa samassa veneessä. Suurin ongelma meillä ei ole taloudessa vaan sosiaalisessa kestävyydessä. Sosiaalinen vuorovaikutus on kaikkein tärkeintä. Elintaso meillä on kohtuullisella tasolla. Tosiasia on, että pakollisten menojen osuus kulutuksesta tulee kasvamaan. Teknologia kehittyy kovaa vauhtia. Robotteja on tulossa .
Anssi Kemppi selvitti Eetun tekemää tutkimusta ikäihmisten hyvinvoinnista. Eetun tutkimuksen mukaan eläkeläiset ovat tyytyväisiä siitä huolimatta, että kokevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi ja yhteiskunnan taakaksi. Viime viikolla julkaistu Eläketurvakeskuksen teettämä tutkimus antoi tuloksen, että eläkkeet ovat vuodesta 1995 alkaen kehittyneet suotuisasti. Tämä tutkimus sai somerolaisen herran älähtämään. Tutkimustapa on sellainen, että tuloksella ei ole mitään merkitystä. Miten eläkkeet ovat suotuisasti kehittyneet, kun suuri joukko eläkeläisiä elää 760€ takuueläkkeellä. Puheenvuoro sai käytäväkeskusteluissa kannatusta.
Paljon seminaari antoi eväitä tänne yhdistystasollekin. Ruohonjuuritasolta muutos lähtee ja me voimme olla vaikuttamassa.
Helinä Maria
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)