Mietteitä syyskokouksen lähestyessä

Kesä on mennyt ja syksy jo pitkällä. Kuumasta kesästä huolimatta oli yhdistyksellämme  toimintaa kesälläkin - kävimme mm. Laajoen kesäteatterissa, teimme merimatkan Katanpäähän ja pidimme huolta kunnostamme. Suuret kiitokset Lampolan Ritvalle, joka koko kesän yhdisti porukkaa kerran viikossa Kuntokeitaalle. Meitä on kuitenkin paljon niitäkin, jotka ovat koko kesän kaupungissa. Mennyt kesä on muistoina mielessä ja katseet suuntautuvat tulevaan.

Yhdistyksemme syyskokous on torstaina 15.11. alkaen klo 13 Tornilassa. Asialistalla on tuttuun tapaan puheenjohtajan valinta ja hallituksen jäsenten valinta. Lisäksi hyväksytään kesäkuussa Jyväskylän Liittokokouksessa hyväksytyt yhdistyksen uudet säännöt.

Jouduin viisi vuotta sitten oikeastaan sattumalta yhdistyksen puheenjohtajaksi. Oltiin valmistelemassa yhdistyksen 25-vuotis juhlia. Silloinen puheenjohtaja Tarmo Vihersalo oli ilmoittanut hyvissä ajoin etukäteen, ettei jatka enää puheenjohtajana. Jäsenistö kannatti kovasti Seija-Liisa Junkkalaa uudeksi puheenjohtajaksi, vaikka hän oli ilmoittanut, ettei voinut suostua siinä elämänsä tilanteessa niin sitovaan tehtävään.   Muita vaihtoehtoja ei tullut.  Kävi niin, ettei kokouksessa ollutkaan ketään, joka olisi suostunut puheenjohtajaksi. Istuttiin kokouksessa ja oltiin ymmällä, mitä tehdään. Juhlat olivat tulossa ja ynnäsin mielessäni, että menevät ne juhlatkin piloille, kun ei ole puheenjohtajaa. Ehdotin itse itseäni - rohkea veto. Ajattelin, että vuoden päästähän on uusi valinta. En mitään suosionosoituksia saanut, mutta pakkotilanteessa minut nuijittiin puheenjohtajaksi. Kuinka kävikään! Vaikka alku oli vaikeata niin innostuin hommaan. Aloin saada tukijoita ja ystäviä. Nyt on menossa viides vuosi. Hyvät jäsenet, teidän ansiostanne olen viihtynyt.

Hallitukseen tarvitaan uusia jäseniä. Jotkut lähtevät ja uusia tulee tilalle. Niinhän se toiminta menee. Hyvät jäsenet, ottakaa  asiaksenne paneutua meidän kaikkien yhteiseen asiaan. Miettikää omalta kohdaltanne, josko hallitustyö kiinnostaisi. Miettikää ystäviänne, lähipiiriänne,  löytyisikö sieltä kiinnostusta. Hallitustyön vaikeutta ei tarvitse pelätä. Kiinnostus ja innostus asioihin riittää. Työ tekijänsä opettaa ja apua kyllä saa. Koulutuksiin on myös mahdollisuus päästä. Koulutukset eivät maksa jäsenelle itselleen mitään. Tullessani yhdistyksemme hallitukseen en tiennyt oikeastaan mitään Eläkeliitosta ja aika vähän Raisiostakin. Vasta eläkkeellä ollessani olen oppinut tuntemaan Raisiota ja raisiolaisia. Työssäoloaikana en oikeastaan osallistunut kovinkaan paljoa Raisiossa mihinkään, koska vapaa-aikakin vietettiin kesät / talvet mökillä. Voinkin sanoa, että vasta eläkkeellä ollessani minusta tuli raisiolainen ja suurena tekijänä siinä on ollut toiminta yhdistyksessämme.

Itse en valitettavasti pääse osallistumaan syyskokoukseemme, koska minulla on aika TYKS:iin juuri samana päivänä - pieni, vaaraton toimenpide. Toivon syyskokoukseen runsaasti väkeä, niin jää tuntuma, että demokratia toimii. Tuokaa selvästi esille jäsenistön kanta. Tehkää päätökset ja päätösten jälkeen toimitaan yhdessä tehtyjen päätösten mukaisesti. Hyvää kokousta toivotellen


Helinä 

Kävimme Porvoossa ja Helsingissä

Porvoon kirkon ovella

Tuli tunne, että täytyy ihan paperille panna tuntemuksensa matkasta Porvooseen ja Helsinkiin – sen verran oli mielenkiintoinen matka. Tuli toisaalta täytettyä aukkoja yleis-sivistyksessä ja toisaalta taas saada mahtavia kokemuksia ja vaikutteita elävästä elämästä. Hallitus päätti kokeilla matkanjärjestäjänä paikallista yrittäjää Ritvan Matkoja.  Matka oli siis testi Ritvan Matkoille, joka oli ensimmäisen kerran matkanjärjestäjänämme. 

En muista koskaan ennen matkasta stressaantuneeni, mutta nyt kävi niin, että  stressi iski päälle. En edes muista montakohan puhelua sain edellisenä päivänä, joissa kyseltiin, mistä lähdetään, miten maksetaan ja milloin lähdetään. Soitot saivat tunteen, että nyt ei tiedotus ole ollut ihan paikallaan. Lisäksi Ritva soitteli, että opas on ilmoitellut tietöistä, joita on paljon ja saattavat sekoittaa aikataulut. Paljoa en nukkunut edellisenä yönä. Hyvissä ajoissa ajelin Keon pysäkille varautuneena pahimpaan ja toivoen parasta. Helpotus oli suuri, sillä kaikki olivat paikalla iloisina ja intoa puhkuen. Voi " juku", miten hyvä porukka ajattelin mielessäni. Olkaa ystävällisiä ja tarkistakaa edelleenkin, jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Vastaan mielelläni puheluihin. 

Jossakin vaiheessa matkaa otimme mukaan oppaamme, ihan vaan Orvokin meille matkalaisille. Orvokkiin ihastuimme yksimielisesti. Kukaan ei sanonut, että puhui liikaa tai liian vähän. Orvokki osasi asiansa. Tiesitkö, että Porvoo on Suomen toiseksi vanhin kaupunki? Luin netistä, ettei sekään asia ole yksimielinen. Joka tapauksessa Porvoo oli mielenkiintoinen kaupunki. Oppaan selostamana kuulimme niin kaupungin historiasta kuin Tuomiokirkonkin vaiheista. Kävimme Tuomiokirkossa ja Brunbergin suklaa- ja makeismyymälässä, jossa saimme yllin kyllin maistella tuotteita, jotka olivatkin suussa sulavan maukkaita. Vähän jäi kaupungissa omaa aikaakin. Ihania putiikkeja oli kapeiden katujen varsilla. Piipahdin yhteen ja näin ihanan tunikan ja menin vielä onneton koittamaan sitä ja poistuin putiikista tyytyväisenä itseeni, etten ostanut mitään. Nyt kadun, kadun syvästi. Opin tästä, että tässä iässä varovaisuus on turmioksi.

Seuraava kohteemme oli Haikon kartano. Katselimme Keltaisessa salongissa Albert Edelfeltin maalauksia ja kuulimme Haikon historiaa ja kauppaneuvos Satu Tiivola kiinnosti kovasti. Kaikki kehuivat ruokaa. En pane vastaan, mutta uskon, että lisää maustetta ruokaan toi ympäristö. Oli siinä silmällekin ruokaa. Moni matkalle lähtijä ilmoitti syyksi, ettei ole käynyt Haikon Kartanossa. Uskon, etteivät pettyneet.
 

Ajelimme Helsinkiin mieli täynnä haikeutta Porvooseen. Monet muistelivat entisiä Porvoossa asuneita kulttuuripersoonia ja heidän yhteyksiänsä Porvoon kaupunkiin. Nykyisistä kuuluisuuksista muistui mieleen vain Remu Aaltonen ja siitäkin oli epävarmuutta, että onko enää porvoolainen. 

 Helsingissä menimme Tuomiokirkkoon, jonne ajoitus oli klo 15. Oppaalle ilmoitettiin, että klo 15 tulee Maanpuolustusvoimien paraati, joten jouduimme odottamaan. En nyt ihan tarkkaan tiedä, mikä paraati se oli, mutta joka tapauksessa se oli extraa matkallemme. Se oli juhlava ja komea kulkue. Ihan liikutuin  ja nostin  rintaa ylöspäin ja ajattelin, että suomalaisia tässä olemme.Yksi aukko sivistyksessä täyttyi, koska en ollut käynyt aikaisemmin Helsingin Tuomiokirkossa. Kirkko ei suuria tunteita herättänyt. Kirkko jäi täysin varjoon aikaisemmin nähdyn  ja koetun puolustusvoimien paraatin suhteen. Epäilen kuitenkin kunniakulkuetta joksikin promootioksi, koska joukossa näkyi myös naisia ja monella oli tohtorin hattu päässä. Väliäkö sillä. mitä porukkaa olivat! Meille se oli upeaa katsottavaa ja tunnelman kohottajaa.

 

Lähdimme kiertoajelulle Helsinkiin. Hämmästyin, miten kaupunki on muuttunut. Olenhan sentään asunut Helsingissä, joka on opiskelukaupunkini. Onhan niistä opiskeluajoista 50 vuotta aikaa. Kiertoajelu sisälsi Senaatintorin ympäristön, Uspenskin Katedraalin, Esplanadin puisto, jota sanotaan helsinkiläisten olohuoneeksi kesällä, Hotelli Kämp, maailmanpyörä, Kaivopuisto, jossa nykyisin museona toimiva Mannerheimin kotitalo, Stadion, Seurasaari mm. Erityisesti ihailin paikoittain kaunista arkkitehtuuria. Esimerkiksi Kaivopuiston talot sykähdyttivät. Opas kertoi, että helsinkiläiset pyöräilevät paljon ja pyöräilytiet risteilevät kautta kaupungin. Kaupunki vuokraa pyöriä hintaan 25€/koko kesä. Pyöräily saa kuitenkin kestää vain puolituntia kerralla.  Pyöriä saa kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa, jos on tilaa.

Sibelius monumentilla pysähdyimme. Mieleeni palautui kohu, jonka hyvin muistan Eila Hiltusen teoksesta vuodelta 1967. Taideteos oli näkemisen arvoinen. Teos on tehty teräsputkista, joita on noin 600 kpl. Toinen pysähdys meillä oli Temppelinaukion  kirkolla. Ellet vielä ole nähnyt tätä kirkkoa, mene vilkkaasti katsomaan. Kirkko on näkemisen arvoinen. Kallioon louhitun kirkon ovat suunnitelleet Timo ja Tuomo Suomalainen. Temppeliaukion kirkko on kävijämääriensä perusteella Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Näimme myös presidentin virka-asunnon Mäntyniemen ja presidentin saunan sekä pääministerin virka-asunnon Kesärannan. Mielenkiintoista, että valtakunnan ykkösmiehet asuvat vain noin kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Huippuna lopuksi oli uusi Amos Rex museo, jossa oli japanilaisryhmä TeamLabin digitaalisen taiteen näyttely. Näyttelytilat ovat maan alla. Katon kummut muodostavat uudenlaisen urbaanin maiseman. Onnistuin saamaan lipun näyttelyyn. Jonot olivat pitkät lippuluukuilla, joten vain harvat meistä ehtivät saamaan lipun. Näyttely osoitti, että tulee uusia taiteen muotoja, joita ei osata edes aavistaa. Näyttelyssä on seinille heijastettu liikkuvia, digitaalisia maailmoja, joihin näyttelykävijä pääsee kävelemään sisään. Tunnelmaa näyttelyssä kuvaisin lähinnä sanalla epätodellinen. Värit ja kuvat olivat kauniita ja kaikki eli. Mikään ei ollut staattista, paikallaan pysyvää. Esimerkiksi peilejä oli joka puolella. Niissä näki kuvansa normaalisti, silti oli tunnelma, ettei siinä mitään peiliä ole. Lattialla oli kuin kuilu, mutta eihän siinä mitään sellaista ollut. Vähän pelottavaltakin tuntui aluksi koko homma, kunhan siihen tottui ja pystyi ihailemaan värejä ja kuvia. Jotain erilaista ja uutta näyttely joka tapauksessa tarjoaa.



ORVOKILLA varjo merkkinä, että näkyy. Ei satanut.

Ritvan Matkat läpäisi testin hyvin arvosanoin. Mitään moitteita ei kuulunut. Kuljettaja Arista pidettiin kovasti. Lisää opastettuja matkoja toivottiin. Kiitän kaikkia mukana olleita. Olitte hyvä porukka. Nähdään taas! 

 

 

Kuljettajamme ARI

 

   
 


Pirkko ja Riitta unelmoivat matkasta tällä pelillä

Maanpuolustusvoimien paraatia

Sibeliusmonumentti

Eläkeliiton liittokokous Jyväskylässä

Kolmen vuoden välein kokoontuva liittokokous on Eläkeliiton tärkein tapahtuma. Jyväskylässä 6.6.2018 kokoontunut kokous oli Eläkeliiton 19. liittokokous. Kokous alkoi upean lippukulkueen saapuessa Paviljongille musiikin tahdittamana. Kokouksen arvoa nosti tietoisuus siitä, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli lupautunut kokouksen suojelijaksi. Juhlallisuutta, mielenkiintoa, jännitystä ja huumoriakin sisältävä kokous oli kaikin puolin onnistunut. Eläkeliiton Elämää käsillä -projekti ja Keski-Suomen piiri olivat haastaneet ikäihmiset toteuttamaan oman näkemyksensä ja palasensa metsästä. Paikalla nähtiinkin noin 100 metsää, joissa oli mielikuvitus lentänyt ja käden taidot nostettu esille. Metsänäyttely oli loistava. Joukossa oli myös Raision yhdistyksen Ann-Mari Laineen suunnittelema ja miesten avustuksella koottu upea taideteos, joka sai osakseen paljon huomiota, ihailua ja kiitosta. Taideteos ylläolevassa kuvassa.

Kokouksen avasi väistyvä puheenjohtaja Eeva Kuuskoski. Kattavasti Eeva käsitteli oman aikansa saavutuksia ja tulevaisuuden tavoitteita sekä loi katsauksen myös siihen, miten merkittävä sote- uudistus on eläkeläisille.
Liiton toiminnanjohtaja Anssi Kemppi loi katseet ensin taaksepäin kuluneeseen kolmeen vuoteen ja sitten tulevaisuuteen ja kehittämiseen. Kemppi totesi, että jäsenmäärä on liitossa säilytetty, vaikkakin monessa yhdistyksessä on myös tapahtunut jäsenmäärän laskua. Ilolla totesin mielessäni, että Raision yhdistys oli selvästi jäsenmäärää nostamassa, josta kertoo jo kolmas perättäinen voittomme jäsenhankintakisassa. Liitto on niin vahva kuin sen yhdistykset, totesi Kemppi viisaasti. Äijävirtaa hankkeen Kemppi nosti erityisenä plussana esille ja myös sen kehittämisen tulevaisuudessa. Digitalisaatio ja tiedotus olivat niin Kempin kuin lähes kaikkien puhujien agendalla. Myös niistä, jotka eivät pysy mukana tässä kiivaassa kehityksessä on pidettävä huolta. Lähiverkkohanke on suuri uudistus liitossa, piireissä ja yhdistyksissä. Hankkeessa kaikki olemme tavalla tai toisella mukana. Edunvalvontaan on panostettu ja panostetaan yhä enemmän Eetun kautta. Kemppi korosti, että yhteistyökumppaneita tarvitaan, yhdessä saadaan aikaan enemmän.

Sääntömuutokset eivät menneet ihan nuijan kopautuksella lävitse. Päästiin jopa äänestämään. Liiton säännöissä sanotaan, että mikäli yhdistys lopetetaan niin varat menevät Eläkeliitolle. Eriävänä mielipiteenä esitettiin, että tässä tapauksessa varat menisivät kunnalle, jossa ne määrättäisiin käytettäväksi eläkeläisten virkistystoimintaan. Toinen äänestettävä asia oli liiton sääntöjen kohta, joka muuttuu niin, että Liittokokousedustajia saa yhdistys yhden edustajan alkavaa 300 jäsentä kohden. Nykyisissä säännöissä on, että yhdistys saa yhden jäsenen alkavaa 200 jäsentä kohden. Eriävän mielipiteen mukaan muutos heikentää pienten yhdistysten vaikutusvaltaa. Kaikki muutokset etenivät kuitenkin liittohallituksen esittämällä tavalla.
Aloitteita Liittokokoukselle oli tullut kuusi kappaletta, koskien edunvalvontaa, ansiomerkkienjakoa, taloushallinnon kehittämistä, matkakorvauksia, kulttuuriperinnön vaalimista ja saattohoitoa. Liittohallituksen vastaukset olivat hyvin perusteltuja ja varmasti hyvä, että kaikkia aloitteissa mainittuja asioita mietittiin ja niistä keskusteltiin.
Jännittävä oli uuden puheenjohtajan valinta, vaikka ehdokkaita olikin vain yksi.

Elä­ke­lii­ton Hel­sin­gin pii­ri esit­ti uu­dek­si pu­heen­joh­ta­jak­si so­si­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­ri­ön yli­joh­ta­jan pai­kal­ta eläk­keel­le jää­nyt­tä Rai­mo Ikos­ta. Poh­jois-Kar­ja­lan Li­pe­ris­sä syn­ty­nyt Iko­nen on myös ju­ris­tin tut­kin­non suo­rit­ta­nut hal­lin­to­tie­teen toh­to­ri. Ikonen kertoi tuntevansa hyvin Eläkeliiton, koska on työnsä puolesta ollut sosiaali- ja terveysministeriössä jakamassa Eläkeliitolle rahaa. Ikonen ei pröystäillyt tutkinnoillaan eikä korkeilla virkatehtävillään vaan kertoi olevansa maanviljelyspaikasta, kertoi sisaruksistaan ja äidistään, joka oli innokas eläkeliittolainen ja puhejohtajakautenaan sai yhdistyksen jäsenmäärän kaksinkertaistumaan. Uusi puheenjohtaja nosti esille kolme haastetta tulevalle toiminnalle Eläkeliitossa. Ensimmäinen oli elvyttäminen kenttätasolla. Tämä lämmitti erityisesti mieltäni, koska lähdetään liikkeellä juuri sieltä, missä työ tehdään. Toinen tavoite oli tiedottaminen - miltä näytetään ulospäin, onko vuorovaikutusta, työnjako julkisuuteenpäin jne. Monikanavainen tiedottaminen on a ja o. Kolmantena Ikonen mainitsi verkostoitumisen. Tarvitsemme rohkeutta kohdata uusia sidosryhmiä, varsinkin edunvalvonnan suhteen. Sote haastaa myös järjestötyössä. Ellei vaikuteta meitä viedään kuin pässiä narusta totesi Ikonen.

 

Kokous jätti myös julkilausuman "Suomeen tarvitaan ylisukupolvinen eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelma."

Mahtavat olivat Jyväskylässä niin iltajuhla kuin torstaipäivän jumalanpalvelus ja pääjuhlakin.

Iltajuhlassa kuulimme keskisuomalaisia taiteilijoita - musiikki-, laulu-, tanhu-, voimisteluesityksiä ja näimme oikein hauskan näytelmän. Viimeiseksi yleisöä viihdytti Arja Koriseva.

 Päiväjuhlassa esiintyi mm Maria Lund. Kaikki juhlan esitykset olivat hyvin korkeatasoisia ja nautinnolla kuuntelimme ja katselimme.

Annika Saarikko osoitti suurta arvostusta Eläkeliittoa kohtaan, koska tässä kiireessä ja tässä sote-paineessa otti aikaa ja saapui kokoukseemme juhlapuhujaksi. Kaikki kokouksessa olijat tiesimme, missä paineissa soten ja viikonvaihteen puoluekokouksen suhteen oltiin. Ministeri kertoikin, että 18 tuntisia työpäiviä on tehty. Onneksi Aarnilla on iso-äiti. Annika kertoi hyvin tuntevansa uuden puheenjohtajamme ja Annikan lausunto Ikosesta oli: mies, jolla on ilo silmissä ja numerot mielessä. Väistyvästä puheenjohtajasta Annika luonnehti: Eeva on ihmisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen tähtäävä henkilö.

Annika paneutui puheessaan tavoitteeseen "ikäystävällinen Suomi". Esille tuli paljon uudistettavia asioita - kaupunkeihin seniorikortteleita, kotona asumisen edellytykset uusiksi, turvallisuudentunteen parantaminen, omaishoito yms. Perheministerinä Annika kiinnitti huomion yksin asuviin. Yksin asuva on myös perhe. Yksin asuvien taloudellisen tilanteen selvitys valmistuu elokuussa. Ilolla totesin, että vihdoinkin tähän asiaan paneudutaan. Digitalisaation kehitystä ja soteakin Annika käsitteli puheessaan. Kattavan, hyvän katsauksen saimme valtakunnan tilanteesta. Onneen tarvitaan ministerin mukaan kolme asiaa - tekemistä, joku jota rakastaa ja jotain jota toivoo. Annika lopetti Tove Janssonin sanoihin: "Kun joku pääsee tarpeeksi vanhaksi, hän saa tehdä juuri sitä, mitä haluaa."

 

Lämpimät kiitokset keskisuomalaisille hyvin järjestetystä, muistoihin jäävästä Eläkeliiton 19. liittokokouksesta. Me viihdyimme ja me nautimme.

 

Helinä Aaltonen

Pohdintaa eläkeläisistä ja eläkkeistä

Vanhusneuvostokurssilla  Raisiosta Mauri Salmela, Kalevi Piironen,
 Markku Toivola ja Helinä Aaltonen

Eläkeliitto on myös edunvalvontajärjestö. Tämä näkökulma on monessa yhdistyksessä jäänyt taka-alalle ja oikeastaan liitossakin. Viime aikoina, kun eläkeläisten etuja on systemaattisesti kavennettu, on asia alkanut kiinnostaa. Eläkeliitolla on tänä vuonna eläkeläisten etujärjestön Eetun puheenjohtajuus ja sen myötä on alkanut tapahtua.  Eetu on tarttunut ponnekkaasti kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten aseman parantamiseen. Vanhusneuvostojen roolia on selvitetty ja korostettu jäsenistölle. Ellei olisi Vanhusneuvostoja, ei olisi mitään virallista elintä, joka toisi esille ikä-ihmisten näkökulman. Hyvin toimiva, aktiivinen Vanhusneuvosto               
on paikkakunnalle suuri etuus.                    
                                                                                    
Vuonna 2016 Eetun tekemän kyselytutkimuksen mukaan eläkeläiset olivat tyytyväisempiä elämäänsä kuin väestö keskimäärin. Varsinkin vanhimmat eläkeläiset ovat nähneet ja kokeneet niin rankkaa ja puutteellista elämää, etteivät he valita, vaan osaavat tyytyä vähään. Suurimmaksi ongelmaksi samassa kyselyssä tuli kuitenkin eläkkeiden pienuus, toiseksi nousi yksinäisyys ja kolmanneksi sos.- ja terv. palveluiden heikko saavutettavuus. Kysyttäessä suhtautumisesta eläkeläisjärjestöihin tuli esille , että eläkeläisjärjestöt ovat tarpeellisia tulevaisuudessakin, mutta saisivat olla nykyistä aktiivisempia ja ovat nyt etäisiä ja tuntemattomia. Nämä vastaukset tulisi huomioida ei vain liiton ja piirin toiminnassa, vaan myös yhdistyksissä. Tutkimus on tehty kolmen vuoden välein, joten ehkä ensi vuonna saamme uudet tutkimustulokset.

Turun Sanomat julkaisi mielenkiintoista tietoa eläkkeistä. Miettimään pisti alle 1100€ eläkkeen varassa elävien eläkeläisten määrä. Raisiossa esimerkiksi 23,5% raisiolaisista eläkkeen saajista saa alle 1100€/kk eläkettä. Evankelisluterilaisen kirkon organisoiman Yhteisvastuukeräyksen kohteena on tänä vuonna nälkä ja köyhyys. Kirkko on tässä yhteydessä nostanut ansiokkaasti esille suomalaista köyhyyttä. Uskon, että moni yllättyi, kun kirkko nosti esille 470 000 suomalaista köyhää. Suuri ryhmä näissä köyhissä on eläkeläiset. Suurimman köyhien eläkeläisten ryhmän muodostavat 75 vuotta täyttäneet yksin asuvat naiset. Ns. taitetun indeksin ansiosta eläkkeet jäävät vuosi vuodelta jälkeen palkoista, joten eläkeläisen tulotaso vääjäämättä kutistuu yhä pienemmäksi iän karttuessa.

Eläkkeiden erot paikkakunnittain ovat myös hämmästyttävän suuret. Kauniaisissa eläkeläiset saavat keskimäärin 3014€/kk ja Oripäässä keskimääräinen eläke on 1334€, Raisiossa 1643€/kk. Mikä tämän asian selittää? Siihen on varmaankin monta selitystä. Joka tapauksessa tämä tuo merkittäviä haasteita nyt meneillään oleville maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksille.

Yksin eläke ei ratkaise eläkeläisten elämisen laatua. Vaikkakin terveydenhuollon järjestelyt siirtyvät maakuntatasolle jää paikkakunnalle paljon ikäihmisten elämiseen vaikuttavia asioita - palvelut,  kulttuuri,koulutus, harrastukset, esteettömyys, asuminen jne. Oman paikkakunnan Vanhusneuvosto on paras mahdollinen asiantuntija näissä asioissa. Juuri nyt, kun valmistellaan suuria muutoksia, on Vanhusneuvoston rooli erittäin tärkeä. Vanhusneuvosto on ainoa virallinen toimija, joka pystyy vaikuttamaan ikä-ihmisten elämän laatuun. Vanhusneuvostossa on suurin paikallinen asiantuntemus, joten se hoitaa paikallista edunvalvontaa ja Eetu hoitelee valtakunnan tason asioita.Tehdään rakentavaa yhteistyötä Vanhusneuvoston kanssa ja ollaan mukana päätettäessä ikä-ihmisiä koskevista asioista.


Helinä